Siinä mielessä olen onnistunut, etten ole yhtään vaatetta itselleni hommannut. MUTTA nyt tulee se iso MUTTA... Poika tarvitsi puhelimen. No mä ostin sen, mutta minkähintaisen? Aivan törkeän kalliin ja maksan sen sitten osamaksulla pois. :/ Eli tiukemmaksi vaan talous menee... sitten se iso MUTTA... tätä en kehtaa kirjoittaa kuin tänne... Mua on kauan kiehtonut Antti Heikkilä ja hänen opit. Hänellä on terveyssivustokin siis sellainen jossa on vuosimaksu. Sitä olen katsellut usein... miettinyt että liittyiskö... nyt kun siellä on se helppo osamaksu osiokin. No yksi yö viikko sitten selailin sitä taas.. olin syönyt herkkuja niin, että olo oli muuta kuin kovin kiva... päätin aloittaa kuntokuurin ruokavaliossakin ja jättää kaikki sokerit pois. Olin niin päättäväinen että tämä onnistuu nyt ja klik ja klik.. huomasin olevan Heikkilän klubin jäsen... Osamaksulla siis... onhan siellä kaikkea kivaa ja hyödyllistä minulle.. mutta kun ei ole rahaa ostella itselle niitä ruokiakaan... ei ne ruoat nyt tavallista ruokaa kummempia ole, mutta kun teen työssääni lounaan asiakkailleni ja samalla siinä tulee tehtyä perheellekin , niin syön sitä samaa... ja vähän muutakin päälle. Tänään on mennyt hieman karkkia taas... Nuo netin osamaksu jutut on mulle suuri kompastuskivi. Saisikohan ne jotenkin estettyä itseltä? Siis niin etten mä vaan voisi ostaa niin mitään? Seuraavaksi joudun ostamaan pojalle vaatetta.. ja kun ei ole ylimääräistä niin taas tilaan netistä ja osamaksulla. :/ Tilillä kymppi ja tilipäivän 10 päivää... ei hyvältä näytä. Tekisi mieli itkeä,mutta sanon vaan, että hyvää yötä. 

Viikko sitten alkanut flunssa ei ota talttuakseen. Olen viikolla ollut töissä lähes kuolleena. Parina yönä yöunet jäivät 3-4 tuntiin tukkoisen olon, nuhan tai kuumeisen olon takia. Ohjaamistani jumpista piti peruuttaa peräti kolme. :/ 

Tänään lauantaina olen levännyt ja oleillut sekä torkkunut pitkin päivää. Nyt sunnuntainpäivän puolella olenkin täysin virkku. Kello on yksi yöllä ja mulla paistuu suklaakakku uunissa :D  Toivon, että onnistuu sillä anoppi tulee ehkä huomenna käymään... 

Mun projekti vaatteiden ostolakon osalta on hyvissä voimissa. Muu ostaminen sitten taas ei. Tuossa kun kärvistelin alkuviikosta flunssani kanssa, huomasin että olen rypistynyt ja rumentunut ihan kauheasti. Muistin sitten että olen laiminlyönnyt mm. sy- voiteen käytön ja näinkin Avonin kuvastossa ihmevoiteen jolla saa ne kamalat pussisilmät ja tummat varjot silmien alta pois. Ja niinkuin jokainen tietää on netin kautta helppo tilailla, klik ja klik vaan... ja mähän tilasin... tuli tilattua shampoota ja hoitoainetta, suihkugeeliä ja  kylpyvaahtoa (?), sitä ja tätä ja vielä tuota. Hurjaa... eikä mulla olisi vara ollut tilailla yhtään mitään. 

Taloustilanne on ERITTÄIN huono. Viikossa meni tili joka tuli. Laskuja oli yli tonnin edestä, pari- kolme kauppareissua, bensaa autoon, pojalle peli ja viikkoraha ja siinä se sitten olikin... kituajat tulossa taas seuraavaksi kolmeksi viikoksi.. Jotain tolkkua tähän hommaan pitäisi saada! Ne laskut on kyllä suht vakio vaikka nyt olikin pari ylimääräistä laskua mukana.

Lehtitilauksiin sorruin syksyllä, koska menin vastaamaan lehtimyyjän soittoon ja en osaa sanoa ei... nyt peruin lehtiä, mutta osassa on vielä laskuja maksamatta.  Puoliso minulla kyllä  on, mutta ei hänenkään tilanne ole yhtään sen helpompi, joten älkää ajatelkokaan, että hän minua rahoittaisi. ( on toki sitä tehnyt ja usein) 

Ilouutinen on ollut se, että työnantaja tulee vastaan talvitamineiden hankinnassa. :) Mä haluan itselleni kunnon kengät joilla tarkenee lasten kanssa seisoa vaikka jääkasassa ilman, että varpaat on koko ajan kohmeessa. Tuskin mä niitä saan tuolla työnantajan sponsorirahalla, mutta EHKÄ saan ostettua sen avulla kunnon popot . Olisin muuten mennyt tämän talven ilman kunnon kenkiä, mutta tämä mahdollisti talvikenkien oston. Harvinaista herkkua tämmöinen sponssaaminen.. ihan eka kerta tässä työssäni. Edellinen työnantaja välillä jotenkin muistikin... 

Flunssaan palatakseni, on kurkku edelleen karhea ja hieman kipeä. Niistäminen toi herra Herpeksenkin taas nenänpieleen ja kaulan imusolmuke on turvoksissa ja arka. Tuo johtunee herpeksen aktivoitumisesta. 

Jään odottelemaan kakun kypsymistä. Ohjeen mukaisesti kun paistan niin sen pitäisi olla valmis klo 1.45. 

Palaillaan taas! 

Lokakuun puolivälissä mennään. Mun PROJEKTI on pitänyt :D Johtunee myös siitä, ettei ole ollut millä ostaa mitään.

Kiva höpötellä näin itsekseen ja lukea näitä sitten joskus vuosia myöhemmin. Mä olen sitten säästänyt rahaa vaikka se ei missään vielä näy. Lopetin nimittäin Ruutu+ palvelun, Aition sekä Netflixistä maksan vain yhden ruudun katsomisesta. Lisäksi lakkautin lehtitilaukset sillä en mä niitä edes ehdi lukemaan, samoin irtisanoin musiikkilupani enkä ohjaa yhtään jumppaa enää omiin nimiini. Se on vaan ollut tappiollista koko ajan. Edelleen kyllä ostan lailliset musiikit tunneille joita ohjaan, koska se on vaan tehtävä niin. En mä rikollinenkaan halua olla.  Mun bonustyöt eli jumpanohjaukset joista sitten tulee hieman lisäliksaa tuottavat tässä kuussa eka kertaa euroja mun tilille. Hyvä niin, sillä tilipäivä menee samalla tyylillä, kuin aina eli tili tuli, tili meni... 

Joskus miettinyt, että kun on töitä tehynyt 18 vuotiaasta saakka.. ja näin 10 v ennen eläkeikää on vain velkaa jäljellä, ei yhtään säästöjä, niin missä kohtaan mä olen mennyt pahasti hakoteille??? Ei ole omaisuuttakaan... ei makaa tilillä rahaa jne.  

Nyt lähden ohjasuhommini taas. Palailen, kun jaksan tänne.

Kauhean väsynyt aamusta, iltapäivästä ja illasta. Ei niinkuin mikään nappaa. 

Viikonloppuna olisi kuitenkin tiedossa laivareissu. Maksanut liikaa, mutta uskon se olevan hintansa väärti. Pientä ongelmaa tuottaa minun rahattomuus... mitään en reissulta voi ostaa. .. sunnuntaina ruoat kuuluu ohjelmaan, mutta lauantain illaksi taidan ottaa eväät vaan kotoa mukaan.  

Sen olen nyt pyhästi päättänyt, että mitään ohjelmaa en itselleni enää järkkää. Ne jotka on nyt jo ostettu, kuten lippu Juha Tapion keikalle saa olla, mutta kaikki muu saa jäädä.  Jumpat tietty pidän, koska se on mun ns. bonustyö. Niistä saan pientä lisäansioita mun pienen palkan päälle. 

Joulukin on tulossa ja lahjoja pitäisi alkaa miettimään. Sitä virhettä en halua tehdä, että tilaan ne netistä ja maksan niitä sitten seuraavan vuoden. Ei siis mitään järkeä siinä. 

Vaatekaapin siivous järkytti. Vaatteita siellä ja vaatteita täällä... ne ei varmaan lopu kymmeneen vuoteen... Mulla olisi yhden saapikaatkin joita en ole edes käyttänyt kertaakaan. Maksoin niistä silloin 70e ja ne piti laittaa pikkujouluihin, mutta jäi laittamatta, koska eivät sopineet mun mekkoon.. olen miettinyt, jos möisin ne, mutta sitten jos taas tarvin sellaisia kenkiä jossain, niin joutuisin ostamaan tilalle toiset. Toistaiseksi ne ovat kaapissa. Icebugit on myös kaapissa, joita en ole käyttänyt kuin kerran ja pinkit nilkkurit samoin, niitä sentään on jokunen kerta käytetty. Tuskin kukaan muu vähävarainen ostaa kenkiä käyttämättä niitä? 

 

Koko päivän yrittänyt siivoilla. Manannut niitä työhöni liityviä kaikenmaailman lappuja joita en mielestäni tarvitse, mutta en poiskaan arvaa heittää. Yleensä niitä sitten tarvitaan, kun ne on roskissa.  Koko koti on ihan kaaoksessa... en tykkää kun viikonloput menee kotihommissa. En vaan jaksa tätä näin! 

Kriiseilen työtä, parisuhdetta, kiloja ja koko elämää.  

Jumpassa oli tänään vain kahdeksan naista. Melkein turha jatkaa ohjausta siellä, kun väkeä ei käy.  Voisin hyvin pitää koko viikonlopun vapaanakin. 

Olen miettinyt mun hiuksia. Nyt ne on punaiset, mutta en oikein tiedä haluanko niitä näinkään pitää. Näin tänään todella lyhyet hiukset naisella ja ne hiukset olivat todella passelit hänelle. Uskaltaisiko itsekin repäistä??? Pitäisi varmaan sitten pitää päässä jotain huivia, kun varmaan näyttäisin lähinnä vangilta. Hiuksia miettiessäni sain yveen facessa yhdeltä ystävältä. Hänen profiilia kun tarkemmin katsoin huomasin, että hänkin oli ajanut hiukset osittain kokonaan päätä myöten. Ihan kuin olisi saanut vastauksen, että tee perässä vaan sinäkin!!! 

Lupasin nukkua ensiyön mieheni vieressä. Juu.. olen nukkunut jo kauan eri huoneessa. Nukun niin paremmin ja saan hikoilla siellä rauhassa yksinäni.  En tiedä osaanko enää nukkua kenenkään kanssa. Yksin sekin tuntuu niin hyvältä.

Maanantaina alkaa siis mun projekti. Tuossa kun siivoilin, siivoilin myös vaatekaappiani. Se määrä mikä siellä on vaatetta on käsittämätöntä. Osa tosin saatuja, mun pojan vanhoja ja vävypojan vanhoja, mutta vaatteita kuitenkin. Kyllä mä niillä pärjään pitkään. Tosin halu saada uutta ja kaunista iskee taatusti monta kertaa projektini aikana.  Mutta oikeesti... kuka niitä vaatteita edes huomaa??? Eikö se ihmisen persoona ole se, joka jää mieleen?  Mä ainakin haluan, että minut muistetaan minun persoonasta ja siitä mitä olen eikä siitä, että omistaisin kauniita vaatteita.

LOKAKUU!!! Here I come!!!